Perille pääseminen edellyttää veneilijältä aina jonkinasteisen reittisuunnitelman tekoa. Ammattiliikenteessä ajettava reitti suunnitellaan kirjallisesti ja hyvinkin yksityiskohtaisesti. Huviveneilijöille usein riittää huomattavasti kevyempi tapa reitin suunnitteluun. Tämä tarkoittaa monissa tapauksissa kuljettavan reitin läpikäymistä ajatuksen tasolla etenkin tutuilla vesillä liikuttaessa.
Mitään haittaa karttaan tehdyistä muistiinpanoista ei kuitenkaan ole huviveneilijällekään. Etenkin tuntemattomilla vesillä liikuttaessa niiden avulla voi hyvinkin välttää eksymisen, erityisesti sellaisissa tilanteissa, missä sääolosuhteet huononevat yllättäen. Reittiä suunniteltaessa on tärkeä ottaa huomioon paikallistuntemus, veneen merikelpoisuus sekä oma ja miehistön osaaminen ja taidot.
Vaikka reittisuunnitelma olisikin hyvin yleisluontoinen, on sen oltava toteutettavissa. Reittisuunnitelmaa tehtäessä on syytä pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä:
- Onko suunnitellulla reitillä mahdollisesti kulkua rajoittavia matalia siltoja tai voimajohtoja?
- Riittääkö väylien kulkusyvyys?
- Onko vallitsevalla vedenkorkeudella vaikutusta kyseisellä veneellä liikuttaessa edellä mainittuihin asioihin?
- Aiotaanko liikkua väylillä vai niiden ulkopuolella? Jos liikutaan väylien ulkopuolella, miten luotettavia kartat näillä alueilla ovat?
- Onko tarkoitus navigoida pimeällä vai valoisassa?
- Onko reitillä alueita tai vaiheita, jolloin sääolosuhteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota?
- Soveltuuko vene ylipäätään liikkumaan reitillä vallitsevissa olosuhteissa?
- Mitä menetelmiä käyttäen on tarkoitus navigoida ja miten toimitaan esimerkiksi plotterin pettäessä kesken matkan?
- Kuinka paljon matkaan tarvitaan polttoainetta (laske mukaan riiittävä reservi)?
- Missä on tarkoitus tankata, missä yöpyä, ja mistä saadaan juomavesi- ja muonatäydennystä matkan aikana?
Kaikki nämä ovat hyvin yksinkertaisia ja arkipäiväisiä kysymyksiä ja osoittavat, miten käytännönläheistä hyvän reittisuunnitelman laatiminen huviveneilijälle loppujen lopuksi on. Kun näiden asioiden läpikäynnin jälkeen vielä piirtää reitin suuntineen ja muine erityispiirteineen kartalle, ovat asiat reittisuunnitelman osalta jo erinomaisella mallilla. Piirtäessä reittiä voi kartalle korostaa erityisiä vaaranpaikkoja, jolloin esimerkiksi väistötilanteessa kartasta on nopea havaita turvallinen suunta.
On erittäin suositeltavaa, että reittisuunnitelmasta ja aikataulusta kerrotaan kotiväelle tai muille läheisille. Tästä tiedosta on merkittävästi apua, jos jotain kaikesta huolimatta menee pieleen ja joudutaan aloittamaan etsinnät.
