Karilleajojen seuraukset voivat siis olla mitä tahansa säikähdyksen ja kuoleman väliltä. Veneen nopeus, kokoluokka, karikon tai matalikon pohjanlaatu ja vallitsevat olosuhteet ratkaisevat paljon.
Useimmissa tapauksissa vakavilta vahingoilta kuitenkin on vältytty. Pehmeäpohjaiseen mutaan tai savimatalaan vene useimmiten pysähtyy ilman suurempaa töksähdystä, jolloin suorat vahingot jäävät useimmiten vähäisiksi. Sitä vastoin veneen irrottaminen tällaisesta matalasta vaatii lähes aina hinausapua.
Myös moottorin jäähdytysveden saamiseen on kiinnitettävä huomiota: Jos jäähdytysveden ottoaukko on mutaa tai savea vasten, on seurauksena todennäköisesti moottorin ylikuumeneminen hetken kuluttua. Yleensä karilleajojen yhteydessä moottori kannattaa kuitenkin pitää käynnissä, sillä mahdollisten vuotojen seurauksena pumppujen sähköntarve on varmistettava. Jos riittävästi jäähdytysvettä ei ole kuitenkaan tarjolla, on moottori pysäytettävä pumppujen virrantarpeesta huolimatta.
Kiviin tai kallioon törmääminen aiheuttaa todennäköisiä vaurioita veneelle ja todennäköisesti ainakin pienimuotoisia vammoja myös ihmisille. Veneen keula ja pohja kestävät yleensä iskuja varsin hyvin. Herkimmät alueet ja todennäköisimmät vauriot sijaitsevat veneen perässä.
Perävetolaite vaurioituu lähes varmasti, ja pahimmillaan vetolaitteen ja peräpeilin kiinnitys repeää, jolloin vene alkaa vuotaa voimakkaasti. Akselivetoisissa aluksissa akselistojen geometria ratkaisee paljon: mikäli potkuri on runkorakenteen suojassa ja peräsintä kannatteleva kalarauta on riittävän vahva, ei potkuri välttämättä pääse osumaan kiviin tai kallioon. Sitä vastoin rakenne, missä potkuriakseli tulee rungosta selkeästi kölilinjan alapuolelle, on karilleajon kannalta usein kohtalokas. Tällainen rakenne on tyypillinen erityisesti kaksipotkurisissa aluksissa, sekä joissain yksipotkurisissa pienveneissä. Näissä rakenteissa myös peräsimen alakannake on usein varsin heppoinen. Tuolloin törmäyksen seurauksena koko akselisto voi taipua niin, että vannasputki vaurioituu ja vesi pääsee vuotamaan sitä kautta veneeseen. Joskus tilanne voi pahentua vielä siten, että pyörivä potkuri leikkaa veneen pohjaan toisen aukon.
Kolmas vuotokohta ilmenee usein peräsimen taivuttua paikaltaan sen läpiviennissä, ja pahimmillaan paikaltaan taipunut peräsin toimii kuin veitsi leikaten veneen pohjaan vielä neljännen aukon yläreunallaan. Näiden vaurioiden tukkiminen esimerkiksi vuotomatolla on perän geometriasta johtuen hankalaa.