Säätiedotuksiin on tutustuttava ennen matkaa ja säätilan kehittymistä on seurattava aktiivisesti matkan aikana. Sää vaikuttaa veneilyyn hyvin monella tavalla: purjehtijoille riittävä tuuli tarjoaa käyttövoiman, moottoriveneille lähinnä keinuntaa.

Tuulen voimakkuudella, puuskaisuudella, suunnalla ja kestolla on suora vaikutus aallonmuodostukseen. Aallokon korkeudesta, pituudesta, suunnasta ja veneen tyypistä riippuu, miten paljon aallokko vaikuttaa veneilyturvallisuuteen ja matkustusmukavuuteen. Kokoluokaltaan vastaava purjevene, uppoumarunkoinen keskimoottorivene ja liukuva vene käyttäytyvät aallokossa hyvinkin eri tavoin.

Lisäksi on muistettava, että veneiden merikelpoisuudesta puhuttaessa unohdetaan usein siinä matkustavat henkilöt: vaikka aallokko ei veneelle varsinaisia ongelmia vielä tuottaisikaan, voi merellisessä tehosekoittimessa oleilu olla kuitenkin liikaa ainakin osalle matkalaisista. Kenenkään rentouttavan kesäloman mielikuviin tuskin kuuluu merisairasta perhettä. Avomerelle aukeavan selän ylittämisen mielekkyyttä kovan tuulen vallitessa kannattaa siis harkita myös tästä näkökulmasta.

Sumu vaikeuttaa navigointia merkittävästi. Etenkin tiheän sumun vallitessa näkyvyys voi olla vain muutamia kymmeniä metrejä. Maisemanavigointi ei tuolloin ole mahdollista ja silmillä havaittavien kohteiden puuttumisen takia jo suunnan pitäminen vaatii vähintään kompassiin turvautumista. Merialueilla sumu voi edetä rintamana, jolloin veneilijällä on yleensä jonkin verran aikaa ajaa esimerkiksi väylältä sivuun ja ankkuroitua odottamaan sään selkeämistä. Sisävesillä tällainen rintamasumu on hyvin harvinainen ilmiö. Siellä sumu on usein pitkäkestoisempaa ja ilmenee erityisesti syksyisin.

Erilaisista sumutyypeistä, niiden kehittymisestä ja sumunavigoinnista on saatavilla hyvin tietoa muun muassa Navigaatioliiton julkaisemista saaristo- ja rannikkolaivurin oppikirjoista. Erityisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että plotteri ainoana navigointivälineenä ei riitä turvalliseen navigointiin sumussa. Oman sijaintitiedon plotterista saa yleensä suhteellisen luotettavasti, mutta muun liikenteen havaitsemiseen siitä ei ole apua. Ainoastaan tutka ja tutkanavigoinnin osaava navigoija takaavat olosuhteisiin nähden turvallisen liikkumisen sumuisissa olosuhteissa.

Liikaa ei kannata luottaa myöskään omaan tutkahavaittavuuteen: ei ole itsestään selvää, että pieni vene havaitaan aina laivojen tutkissa. Katvealueet laivoissa ovat suuret ja pienvene voi helposti kadota tutkan aalto- ja sadevälkkeeseen. Älä siis luota liikaa siihen, että tulet itse havaituksi sumussa.

Sade heikentää näkyvyyttä ja merenkulun turvalaitteiden havaittavuutta. Sade tekee myös veneiden kannet, laiturit ja rantakalliot liukkaiksi. Vaatteiden kastuminen altistaa kylmettymiselle, mikä pahimmillaan voi johtaa hypotermiaan. Pienempiä paleltumavammoja esimerkiksi sormiin voi hyvinkin tulla kesäsateen ja viiman yhteisvaikutuksesta. Sormien ja muun kehon kylmettyessä jäätyy usein myös ajattelu ja kyky tehdä rationaalisia ja turvallisia päätöksiä. Pidä siis itsesi ja varusteesi kuivina ja erityisesti avoveneellä liikkuessasi pukeudu aina sään vaatimalla tavalla. Muista myös ottaa  huomioon myös säätilan mahdollinen muuttuminen matkan aikana.