Tuulilukemat käytännössä
Tuulen voimakkuutta voi arvioida sen perusteella, miltä meren- tai järvenselkä näyttää. Mitä laajempi selkä, sitä helpommin tuuli pääsee yltymään. Saarten suojissa tuuli ei pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti, mutta sen voima voi yllättää isommalle selälle saavuttaessa.
Alla on muutamia peukalosääntöjä tuulen nopeuden arvioimiseen sen perusteella, miltä vedenpinta näyttää.
- 0-0,2 m/s – Meri on peilityyni.
- 0,3-1,5 m/s – Merenpinnassa on pieniä väreitä ja tuulen tuntee iholla.
- 1,6-3,3 m/s Aallot ovat pieniä ja lyhyitä, mutta kuitenkin selkeästi näyttävät aalloilta. Aallot pysyvät kasassa, eivätkä niiden harjat murru.
- 3,4 -5,4 m/s – Aallonharjat murtuvat jo selvästi ja niissä näkyy vaahtoa silloin tällöin.
- 5,5-7,9 m/s – Aallot ovat muuttuneet pitkähköiksi, ja niiden harjalla on valkoista vaahtoa.
- 8,0-10,7 m/s – Meri kohisee ja aallonharjoilla on jatkuvaa valkoista vaahtoa.
- 10,8-13,8 m/s – Meri kohisee kumeasti ja aalloilla oleva vaahto leviää.
- 13,9-17,1 m/s – Meren kohina kuuluu kauas ja aaltojen huiput murtuvat. Vaahto menee tuulen mukaisiksi juoviksi.
- 17,2-20,7 m/s – Aallot ovat pitkiä ja verraten korkeita. Tuulen suuntaisena menevä vaahto on tiheinä juovina.
- 20,8-24,4 m/s – Meri pauhaa ja korkeiden aaltojen pärskeet heikentävät näkyvyyttä.
- 24,5 -28,4 m/s – Meren pauhu on kovaa ja puuskittaista. Pärske huonontaa näkyvyyttä selvästi ja merenpinta on valkoisenaan vaahdosta.