Ukkonen vesillä on yksi haastavimmista tilanteista, joita veneilijä voi kohdata. Ukkoset kehittyvät nopeasti, joten ne voivat päästä helposti yllättämään varomattoman veneilijän. Ukkosen etäisyyden omasta sijainnista voi määrittää laskemalla sekunteina ajan salaman näkemisestä jyrinän alkamiseen. Salama havaitaan käytännössä välittömästi, kun taas ääni kulkee noin 330 metriä sekunnissa. Näin ollen kolmen sekunnin aika salaman välähdyksestä vastaa yhden kilometrin matkaa.

Suoraa salamaniskua todennäköisempää ja vaarallisempaa ukkosessa on näkyvyyden nopea heikentyminen, tuulen yltyminen myrskylukemiin sekä nopeasti kohoava aallokko. Korkeat tummat pilvet, joissa on rosoiset reunat, ovat selvä merkki ukkospilvien muodostumisesta. Tällöin kannattaa toimia nopeasti.

Turvallisinta on rantautua välittömästi suurimman saavutettavissa olevan saaren suojaan. Purjeveneellä liikuttaessa on ensin hyvä laskea purjeet, jolloin vene on helpommin hallittavissa. Normaalien kiinnitysköysien lisäksi kannattaa kiinnityksessä käyttää ylimääräisiä köysiä. Jos veneessä on toinen ankkuri, se asetetaan selvästi pääankkurista toiseen suuntaan. Näin ankkureihin kohdistuvat voimat jakaantuvat tasaisemmin. Tuulen suunta saattaa ukkosella vaihtua nopeasti. Siksi saaren toiselta puolen on hyvä varmistaa toinen rantautumispaikka etukäteen.

Uimaan ei ukkosella kannata lähteä. Salama iskee harvoin vedessä olevaan ihmiseen, mutta vaarana uimisessa on sähkön johtuminen vettä pitkin iskupaikasta uimariin. Sähkövirta lamaannuttaa ihmisen, jolloin vaarana on hukkuminen. Sähköstä johtuva lamaantuminen tekee myös vedenrajassa oleskelun vaaralliseksi ukkosella.

Ukkonen ja vene

Salama pyrkii aina kulkemaan helpointa reittiä. Metalliset mastot, korkeat puut, ja isot rakennukset muodostavatkin hyviä kohteita salamille. Maalla rakennukset suojataan ukkosenjohdattimella. Ukkosenjohdattimen avulla salamasta purkautuva sähkö johdetaan turvallisesti rakennuksen huipulta maaperään. Vesillä täysin luotettavan ukkosenjohdattimen tekeminen on vaikeaa, eivätkä määräykset velvoita valmistajia tällaisia tekemäänkään. Periaate veneissä on kuitenkin sama kuin maalla: veneen korkeimmasta paikasta, esimerkiksi metallimastosta tai sähköä eristävästä mastosta, vedetään metallijohdin veneen metalliseen köliin. Köli toimii maadoituselektrodina johtaen sähkön veteen.  Purjeveneissä johdinta voi tehostaa yhdistämällä harusten ja vanttien alapäät metallijohtimella samaan maadoituselektrodiin. Monissa veneissä, kuten avoveneissä, tällaisen johtimen rakentaminen on miltei mahdotonta.

Alumiini- tai teräsveneessä on jonkin verran turvallisempaa olla kuin muissa venetyypeissä. Metalliveneiden kuori muodostaa niin sanotun Faradayn häkin, jossa kuori johtaa sähkön katolta veteen. Toisaalta salama voi tulla veneen sisälle esimerkiksi putkien ja läpivientien kautta, joten metalliveneessäkään ei voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Oli vene valmistettu mistä materiaalista tahansa, varmaa on, että salaman isku aiheuttaa veneeseen vaurioita. Esimerkiksi veneen elektroniikka ei kestä salaman aiheuttamaa virtapiikkiä. Salama saattaakin sytyttää kulkureitillään tulipaloja tuhoten veneen rakenteita.