Onnettomuuksien taustalta löytyy yleensä useita pieleen menneitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet toisiinsa. Tätä kutsutaan onnettomuuteen johtaneeksi tapahtumaketjuksi. Yksi ketjun tapahtuma ei vielä aiheuta onnettomuutta, mutta se voi johtaa seuraavaan haittatapahtumaan. Kun ketjuun muodostuu lisää lenkkejä, syntyy onnettomuus. Ketjun tapahtumia voidaan helposti tunnistaa jälkikäteen. Oleellista olisi kuitenkin tunnistaa niitä jo etukäteen. Näin niitä poistamalla voitaisiin estää vaaratilanteen syntyminen.

Tyypilliseen karilleajon aiheuttavaan ketjuun voisi sisältyä esimerkiksi seuraavia asioita:

• Veneillään vierailla vesillä, mutta kuitenkin lähivesillä.
• Veneilyyn ei keskitytä normaalisti esimerkiksi mukana olevien vieraiden vuoksi.
• Viitta on poissa paikaltaan.
• Nopeus on pieni.
• Olosuhteet ovat mitä parhaimmat.

Pureudutaanpa näihin hieman tarkemmin.

1. Vieraalla alueella, mutta kuitenkin lähivesillä, liikkuminen on aina haastavaa. Periaatteessa vedet ovat tuttuja, mutta kuitenkaan niillä ei olla liikuttu kovin usein. Se, että ollaan “omilla lähivesillä” voi aiheuttaa väärää turvallisuuden tunnetta, vaikkei aluetta tuntisikaan.
2. Veneessä olevat vieraat ovat aina riskitekijä, koska tällöin normaalit rutiinit muuttuvat ja huomio keskittyy helposti vieraisiin ja esimerkiksi heidän kanssaan seurustelemiseen. Vaihtoehtoisesti huomio voi olla kiinnittynyt vaikkapa uuden radiolaitteen toimintaan tai kalastusvarusteiden käsittelyyn.
3. Ankkuroidut merimerkit, kuten viitat, ovat nykyään onneksi useimmiten oikeassa paikassa. Tästä huolimatta joka vuosi monet viitat siirtyvät, esimerkiksi jäiden vaikutuksesta, pois paikoiltaan.
4. Pieni nopeus aurinkoisessa kesäsäässä saa ajatukset helposti harhailemaan muualle, eikä veneilyn vaaroja ole helppoa tunnistaa.

Yksikään näistä viidestä tekijästä tuskin itsessään aiheuttaisi onnettomuutta. Sen sijaan yhdessä ne muodostavat tapahtumaketjun, joka selkeästi kasvattaa onnettomuuden vaaraa.