Apua on mahdollista hälyttää myös VHF-radiopuhelimella. Merialueilla meripelastuskeskus päivystää jatkuvasti kansainvälistä hätä- ja kutsukanavaa 16. Hätäkeskuksella ei ole VHF-päivystystä, mutta Saimaalla Saimaa VTS päivystää kanavaa 16. Tähän näiden toimijoiden roolien yhtenevyydet kuitenkin päättyvät: meripelastuskeskus otta johtovastuun pelastustoimista, kun taas Saimaa VTS ensisijaisesti välittää hätäsanoman hätäkeskukseen, minkä jälkeen alueellinen pelastusviranomainen ottaa johtovastuun pelastustoimien etenemisestä.

VHF-puhelin ei tarvitse toimiakseen matkapuhelinverkkoa, minkä ansiosta se toimii myös avomerellä. VHF-puhelimen kantavuus on kuitenkin rajoitettu ja siihen vaikuttavat muun muassa antennin korkeus vedenpinnasta, lähetysteho, alueella oleva saaristo, vallitseva radiokeli ja monet muut seikat. VHF-puhelimella on kuitenkin hätäliikenteessä yksi merkittävä etu: sillä on mahdollista tavoittaa kaikki alueella olevat, VHF-puhelimin varustetut veneet ja alukset. On tärkeä muistaa, että apu voi joskus olla hyvinkin lähellä: esimerkiksi saaren takaa VHF-radioteitse tavoitettu vene voi parhaimmillaan olla ensimmäisenä auttamassa haveripaikalla, paljon ennen pelastusaluksia.

Sisävesien osalta on tärkeä ottaa huomioon, että Saimaan syväväylästön VTS-aluetta lukuun ottamatta järvillä viranomaispäivystystä ei kanavalla 16 ole järjestetty. Monilla veneliikennetiheydeltään suurilla järvillä (esimerkiksi Päijänteellä tai Näsijärvellä) VHF-hätäkutsu ei näin ollen välttämättä tavoita ketään: alueella ei ole VHF-radioverkkoa ja VHF-radio on melko harvinaisempi varuste alueella yleisissä pienehköissä veneissä.

VHF-radioteitse hätäkutsu voidaan lähettää joko DSC-hätähälytyksenä tai puheella kanavalla 16. Traficomin julkaisemassa Rannikkolaivurin radioliikenneoppaassa on kuvattu havainnollistavin esimerkein oikeaoppiset VHF-hätäliikennetoimintatavat.