Kiireellistä apua hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojelemiseksi vaativa tilanne kuuluu pelastuksesta vastaavien viranomaisten hoidettavaksi. Sisävesillä kyseessä on alueellinen pelastuslaitos ja merialueilla päävastuun kantaa rajavartiolaitos. Tällaiseen tehtävään osallistuva Suomen Meripelastusseuran alus toimii tuolloin pelastustoiminnasta vastaavan viranomaistahon johtovastuun alaisena. Apua vastaanottavalle veneilijälle tämä tarkoittaa, että Meripelastusseura laskuttaa tehtävän suorittamisesta itselleen aiheutuvat kustannukset kyseiseltä viranomaiselta ja palvelu on siis hädässä olijalle ilmainen.

Jos meripelastuskeskus tai hätäkeskus määrittää tehtävän kiireelliseksi, ei rahallisia kustannuksia pelastustoimista siis avun vastaanottajalle lähtökohtaisesti muodostu. On kuitenkin mahdollista, että lisätietojen saamisen jälkeen alussa määritettyä vaaratilanteen astetta lievennetään. Tuolloin tilanne voi muuttua kiireettömäksi avustustehtäväksi, jolloin veneilijä on velvollinen vastaamaan veneensä avustuskustannuksista. Vaaratilanteen asteen keventäminen ei ole tavatonta: esimerkiksi ajelehtivan, konevikaisen aluksen hinaaminen turvaan jonkin ulkosaaren suojasatamaan luokitellaan hyvin todennäköisesti meripelastustehtäväksi (eli kyseessä on veneilijälle ilmainen palvelu). Ulkosaarella voi kuitenkin olla vain merivartioaseman suojasatamaksi luokiteltu betonilaituri. Kun vene ja sen matkustajat eivät ole enää suojasatamaan saavuttua välittömässä vaarassa, siirtyy jatkohinaus sellaiseen satamaan, johon on saatavissa korjauspalveluita, veneilijän maksettavaksi. Näissä tilanteissa Meripelastusseuran Trossi-jäsenyydestä on paljon apua, sillä se antaa oikeuden ilmaiseen avustuspalveluun useimmissa tilanteissa.